Olen törmännyt usein henkilöihin jotka ovat kysyneet keliakian ja gluteenittoman ruokavalion hoidosta armeijassa. Voiko keliaakikko mennä armeijaan? Lyhyesti ja ytimekkäästi todettuna: keliakia ei ole este palvelukseen astumiselle. Keliaakikon täytyy kuitenkin olla tarkkana ruokavaliostaan myös armeijan "kurkkusalaateissa". Lisäksi keliakia rajoittaa erikoistehtäviin hakeutumista.
 |
| Kuvasssa perinteiset sotilaskoti ostokset. Keliaakikolta jää bomada munkki välistä. |
Keliakian tuomat rajoitteet armeijassa
Keliaakikot sijoitetaan yleensä palveluskelpoisuusluokkaan A mikäli he ovat gluteenittomalla ruokavaliolla ja oireettomia. Jos keliakia on todettu vastikään, keliaakikko määritellään E-luokkaan eli hänen palvelustaan lykätään. Lopullinen palveluskelpoisuusluokka määritellään lykkäyksen päätyttyä. Mikäli gluteenittoman ruokavalion kanssa on ongelmia, keliaakikko vapautetaan varusmiespalveluksesta (Keliakianuoret 2008.)
Vaikka keliaakikko on palveluskelpoinen, keliakia estää kuitenkin tiettyihin sodan ajan tehtäviin hakemisen. Keliaakikko ei voi toimia laskuvarjo- tai erikoisjääkärinä maavoimissa, tiedustelutulenjohtajana, tiedustelutulenjohtoaliupseerina tai tiedustelunjohtomiehenä kenttätykistössä eikä merenkulkutehtävissä tai rajavartiolaitoksessa. (Puolustusvoimat 2012.)
 |
| Armeijan leirieväitä |
Oma kokemukseni
Suoritin varusmiespalvelukseni 1/13 saapumiserässä Porin prikaatissa, Säkylässä. Muissa palveluspaikoissa voi olla eri käytäntöjä kuin Säkylässä, siispä kokemuksiani ei voi yleistää kaikkiin prikaateihin. Yleisesti ottaen ruokavalioni oli otettu hyvin huomioon vaikka vahinkoja sattuikin.
Erityisruokavaliot oli hyvin huomioitu kasarmilla. Minun tuli merkitä varuskuntaravintolassa olevaan listaan joka viikon alussa olinko kyseisellä viikolla metsäleirillä vai kasarmilla. Piti muistaa myös merkitä olinko viikonloppuna lomilla vai palveluksessa. Keittiöhenkilökunta laittoi ruuan listan tietojen perusteella ja näin ollen ruokailu onnistui mikäli olin itse huolehtinut merkitsemisestä. Leireille ruoka tuli aina erillisessä astiassa jos kaikille tarjottu ruoka ei ollut gluteenitonta. Tuo erillinen purkki on kuitenkin pieni ja se saattoi jäädä toisinaan huomaamatta kun ruokaa noudettiin sitä kuljettavasta ajoneuvosta. Jouduin siis pari kertaa itse noutamaan sen ajoneuvosta kun ruuan hakijat eivät olleet tarkkoina.Kun siirryttiin erityiskoulutuskaudelle, eli niin sanotusti E-kaudelle, siirtyi ruokahuolto leireillä sotilaskeittäjien vastuulle. Tässä vaiheessa tapahtui selkeästi jokin kommunikaatiohäiriö varuskuntaravintolan ja oman yksikön välillä sillä ensimmäisellä E-kauden leirillä minulle ei tarjottu gluteenitonta ruokaa. Jostain syystä tieto ruokavaliostani ei ollut kulkenut sotilaskeittäjille ja jouduin näin ollen pärjäämään pääosin omilla eväilläni sekä iltapalalla joka oli yleensä gluteenitonta. Onneksi kyseinen leiri oli lyhyt, vain 3 päivää, joten pärjäsin kaikesta huolimatta. Onneksi myös yhtenä päivänä tarjottiin lihakeittoa jolloin sain syötyä kunnolla. Annoin tästä palautetta joukkoeeni johtajille jotka välittivät viestini sotilaskeittäjille. Leirin jälkeen minulle tuotiinkin anteeksipyynnöksi iso korillinen gluteenitomia leipiä pullia ja muroja. Tämän jälkeen ruokavalioni huomioitiin leireillä jatkossakin. Kertaakaan en kuitenkaan saanut oireita eli gluteenittomaksi merkitty ruoka oli aina oikeastikin gluteenitonta. Koska vahinkoja voi kuitenkin sattua, suosittelen aina varaamaan metsäleireille myös omaa evästä mukaan.
Lähteet:
Keliakianuoret, 2008. Armeija ja siviilipalvelus. Viitattu 27.3.2015
http://www.keliakianuoret.fi/nuoret/mina_ja_keliakia/kodin_ulkopuolella/armeija_ja_siviilipalvelus/
Puolustusvoimat, 2012. Terveystarkastusohje (TTO) Tampere: Julenes print Oy
http://www.puolustusvoimat.fi/wcm/01d5110044572c03b23cbbb3db8f19ec/Terveystarkastusohje+TTO+2012.pdf?MOD=AJPERES
